|
|
|
Ruokamessut 2003 -
Artikkelit
|
|
|
Messulehtiartikkeli:
Hämes-Havunen |
| |
Hämes-Havusen tilan tie Ruokamessujen näyttämöksi
Havuselan eli Hämes-Havusen tilan historia alkaa 1500-luvun lopulta,
jolloin
Mikko Matinpoika Havunen ryhtyi raivaamaan viljelysmaata Kyrönjoen
latvavesille, Hyypänjoen rantaan. Ensimmäiset Havusen tilan
rakennukset ovat
sijainneet noin sata metriä nykyisistä pohjoiseen. Verolle tila on
merkitty
vuonna 1608 1/2 manttaalin kokoisena tilana. Kauhajoki oli tuolloin
osa
Suur-Ilmajoen laajoja erämaita. Naapureista ei Havusen isännällä
liene ollut
liiemmin haittaa, sillä koko Kauhajoen asukasluku oli tuolloin vain
noin 200
henkeä. Niin kutsutun Kyrönkankaan kesätien keskiaikaisen
kauppareitin
kulku Hämeestä Kauhajoen maiden halki Suomenlahdelle ja 1620-luvun
lopulla
perustettu Kauhajoen kappeliseurakunta kuitenkin vilkastuttivat
muuttoliikettä paikkakunnalle.
Havusen suvun varsinaisena kantaisänä pidetään Tyni Hannunpoikaa,
joka
perimätiedon mukaan monien muiden kulkijoiden tapaan 1630-luvun
tienoilla
saapui Hauholta Kyrönkankaankesätietä pitkin paikkakunnalle. Hän
rakensi
tänne kalamajan ja otti puolisokseen Havusen tilan tyttären.
Isännyys
vaihtui hänen harteilleen vuonna 1638 ja tila alkoi kasvaa ja
vaurastua.
Vaikka tila oli välillä joitakin vuosia suvun ulkopuolisten
hallussa, palasi
Hannu Tyninpoika vuonna 1660 jälleen talon isännyyteen. Talo ja sen
väki
saivat elellä melko rauhassa liki puolentoista vuosisadan ajan.
Tosin
nälkävuodet, sotaväen väenotot ja Isoviha koetteli havuuslaisia
siinä missä
muitakin paikkakuntalaisia. Vähitellen maatalouden merkitys korostui
eränkäynnin suomiin tuloihin nähden ja tervanpoltto toi
tervetullutta
lisäansiota kauhajokisten talouteen. Havuselan leipää levensi vielä
tilan
toimiminen kestikievarina vaikka sillä ei varsinaisia
kievarioikeuksia
ollutkaan.
Tilan voimistuessa myös rakennuksia tarvittiin lisää. Ajan tavan
mukaan
Havusenkin rakennukset sijoitettiin tiiviisti kahden erillisen
pihan, nk.
mies- ja karjapihan, ympärille. Näin rakennukset suojasivat
pihapiirin
asukkaista mm. metsän pedoilta. Pihat erotti toisistaan aita tai
läpikäytävä
rakennus. 1700- luvulla rakennukset olivat yleensä yksikerroksisia
ja
maalaamattomia ja niiden katteina käytettiin malkakattoja. Osa
Havusen
rakennusten katoista oli kuitenkin jo tuolloin laudasta.
Suomen sodan tuoksinassa 1808, Kauhajokea kohtasi suuri hävitys kun
leipäkuormastonsa ryöstöä kostavat venäläiset joukot hävittivät
polttamalla
1/3 paikkakunnan suurimmista, verovelvollisista taloista
ulkorakennuksineen.
Havusen tilakin joutui kokemaan tuon kauhean tuhon.
Korvausvaatimusten
mukaan tilaan on tuolloin kuulunut 22 rakennusta pihapiireissä ja 13
vielä
niiden ulkopuolella.
Tila jaettiin sovulla 1811 ja nykyisten Hämes-Havusen rakentaminen
aloitettiin uuteen paikkaan. Rakentamisessa on noudatettu 1700-
luvun
tapaa vaikkakin päärakennus tehtiin nyt kaksi kerroksiseksi.
Tähänkin
pihapiiriin on aikoinaan kuulunut yli kaksikymmentä asuin- ja
talousrakennusta. Tila pysy suvun hallussa ja asuttuna 1960-luvun
lopulle
asti. 1974 Kauhajoen kunta osti tilan rakennukset Havusen
perikunnalta ja
kolme vuotta myöhemmin aloitettiin rakennusten restaurointi.
Arkkitehti
Marjatta Leskisen suunnittelemat kunnostustyöt saatiin päätökseen
1982
jolloin alkoi Hämes-Havusen uusi elämä. Rakennukset ja pihat ovat
siitä
lähtien tarjonneet matkailijoille ja juhlijoille mahdollisuuden
tutustua
ainutlaatuiseen 1800-luvun etelä-pohjalaiseen
rakennuskokonaisuuteen,
samalla kun he ovat voineet nauttia talon emäntien valmistamista
maukkaista
aterioista.
Lähteet: Ruismäki Liisa, Kauhajoen historia, Jyväskylä 1987
Olavi A. Antila (päätoimittaja), Perinnealbumi: Etelä-Pohjanmaa 1.
Kuopio
1982
Useat eri kirjoittaja, Hämes-Havusta koskevia muisteloita ja
kirjoituksia
mm. Kauhajoen Joulu -lehdissä.
|
|
|
|
