KLIMPPISOPPAA

Klimppisoppa on 1800-luvun lopulta peräisin oleva eteläpohjalainen ja
satakuntalainen perinneruoka, jota nykypäivänä maistellessa toiset etovat
ja toiset lipovat huuliaan. Pula-aika nk. köyhän klimpit syntyivät suolasta
ja voisulasta. Arkiklimpit tehtiin lihasta ja perunoista ja juhlaklimppejä
maustettiin rusinoilla. Alkuaan lihana käytettiin lampaanlihaa ja myöhemmin
nautaa. Tämä perinneruoka levisi alkuaan heraskartanoihin ja sitä kautta
pienempiinkin taloihin, joissa jokaisessa oli erilainen klimppisoppa tai
-velli. Edelleenkin klimppisoppa koetaan vanhemman väestön keskuudessa
todelliseksi herkuksi, kun sen sijaan nuorten keskuudessa eikä kouluissa tätä
perinneruokaa ole enää aikoihin mielletty. Kokonaan, täysin keittämällä
valmis- tettava klimppisoppa on suuritöistä, joten harvoissa talouksissa
viitsitään moisen herkun valmistukseen ryhtyä. Ruokamessuilla tuota herkkua
on kuitenkin saatavilla jopa kotiin viemiseksikin, kun Kauhajoen
Maaseutunaiset, Tuula Niemi-Aron johdolla laittavat kattilat porisemaan ja
valmistavat 350-400 litraa herkkusoppaa. Maaseutunaiset myyvät klimppisoppaa
annoksittain messupaikalla ja asiakkaiden astioihin, kotiin viemiseksi.

Klimppisopan valmistus
2 kg naudan luita, lapaa t. potkaa
1/2 kg luutonta lapaa t. paistia
4 l vettä
2 rkl suolaa
5 kok. valkopippuria
5 kok. maustepippuria
1 porkkana
1 sipuli
pala selleriä
pala lanttua
Lihalientä keitetään n. 2 h, kunnes lihat ovat kypsiä, sen jälkeen liemi
siivilöidään ja jäähdytetään. Pinnalle muodostunut rasva poistetaan. Lihat
kuutioidaan.

Klimppitaikina
0,5 l maitoa
3 munaa
n. 1 kg vehnäjauhoja
0,25 dl öljyä
1,5 rkl sokeria
vajaa rkl suolaa
0,5 dl rusinoita
Kaikki aineet sekoitetaan. Liemi kuumennetaan lihat lisätään ja viimeksi
klimpit. Laita klimpit lusikalla liemen joukkoon. Anna kypsyä n. 5 min.


"Lähiruoan äiti" Eira Kuitu:
Lähiruokaa Suupohjassa on viljelty, kasvatettu, valmistettu ja säilötty
sukupolvesta toiseen niin kauan kuin täällä asutusta on ollut. Emäntien
ammattitaito on taannut väelle omista varastoista saaduista ruoan
raaka-aineista laadukkaan eteläpohjalaisen ruokaperinteen mukaisen ruoan
niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.

ENSIMMÄISINÄ SUOMESSA

Lähiruoka on vain saanut uudenlaisen arvostuksen ja tulemisen
elintarvikealan kehittymisen myötä Suupohjassa. Seinäjoen
Ammattikorkeakoulun ravitsemisalan yksikön hallinnoimilla elintarvikealan-
ja lähiruokahankkeilla -90 luvun alusta asti saatu merkittäviä tuloksia
aikaan tuotekehityksessä, markkinoinnissa ja erityisesti julkisessa
ruokahuollossa. Vielä kuitenkin sattuu lipsahduksia, kuten kiinalaista
mansikkaa tai uusiseelantilaista lammasta ruokalistalla vaikka kumpaakin
löytyy alueelta.
Mitä se lähiruoka sitten on? Voiko sitä selkeämmin määritellä kuin Kerttu
Karhu, kauhajokinen murretaitaja, sanoo:" Lähiruoan aa ja oo on se, jotta se
tuotetahan ja syörähän likillä. Ruoka on puhurasta kunnei tartte kulettaa
pitkiä matkoja". Lähiruokaa ei tarvitse palsamoida säilöntäaineilla ja
ravintoarvo on sitä parempi, mitä vähemmän aikaa ruokaa ja raaka-aineita
varastoidaan. Aina kun lehdistö tiedottelee ruokaskandaaleista kitkahtaa
lähiruoka- ajatus taas eteenpäin, vaikka positiivisempi markkinointikeino
tuo kestävämmän tuloksen. Ruoan alkuperän tietäminen tuo jo osan ruoan
turvallisuutta kun puhutaan hyvästä ja laadukkaasta ruokataloudesta.
Ympäristöä ei myöskään kuormiteta pakokaasuilla. Ruoan hyvä maku, tuoreus ja
turvallisuus ovat ehkä ne tärkeimmät seikat, jotka kuuluvat tavallisen
ihmisen arkeen.
Erityisen suuri merkitys lähiruoalla on oman seudun työllisyydelle.
Elintarvikealan työllistävä vaikutus on suurin verrattuna muihin aloihin.
Kerttu Karhu sanoo:" Likillä tuotettujen ruokavärkkien viljely ja kasvatus
tuoo työtä aluehelle. Samoin kuin näiren värkkien valamihiksi laittaminen."
Suupohjassa näitä "valmiiksi laittajia" on onneksi jo lukuisa joukko. On
lihan, juuston, marjojen, viljan, sienien, kasviksien, perunoiden, hunajan
ja pellavan jatkojalostajia. Voitaisiin sanoa jo näin, jotta mitä meillä ei
oo, sitä ei myöskään tarvita kun kerran pohjalaisia ollaan.
Kun messut lähestyvät tulee mieleeni matkalaisen TULIAISPUSSI. Siinä voisi
olla sopivaan hintaan näitä erikoisherkkuja, niin ettei isäntien tarvitse
hävetä tuliaisiaan kotiin tullessaan. Tämä pussi pitäisi löytyä helposti,
kukapa siihen tavaraa kerkiää reissun päällä keräilemään.

SITÄ SAA MITÄ TILAA!

Laitostalouksien lähiruoan sähköinen tilausjärjestelmä helpottaa niin
yrittäjiä kuin laitostalouden emäntiä ja ravitsemispäälliköitä. Se on
kehitelty ja kokeiltu soveltuvaksi tilausjärjestelmään sitoutuneiden alueen
pk-yrittäjien ja laitostalousammattilaisten väliseksi kaupankäynniksi.
Vaatimukset ovat jo varmaan jokaiselle mahdollisia; eli tietokone ja
internet-yhteys. Opetteluun uhrattu aika tulee takaisin ajansäästönä.
Puhelimen kammessa ei kannata tilatessa aikaa tuhlata ja yrittäjälle voi
viestittää tilauksensa silloin kun on tilauksen tekemiselle otollisin aika.
Lähiruoka-ajatus ei todellakaan ole paluuta menneisyyteen sellaisenaan.
Tarvitaan tuotekehitystä ja jatkojalostajia sekä oikeaa asennetta. Ei
raaka-aineita kannata alueelta sellaisenaan mihinkään viedä, eihän
sellustakaan paljon saa jos ei paremmanlaatuiseksi paperiksi jalosteta.
Tulevaisuus näyttää saadaanko esim. pellavasta, tyrnistä, ja kasviksista
tuotekehityksen kautta huippuosaaminen rikastuttamaan Suupohjan seutukuntaa.
Etelä-Pohjanmaalla on aina oltu rohkeita, taitavia ja ennakkoluulottomia.
Jos ei muuta niin "komian tähären" yritetään.