banneri
Kaikki artikkelit






   Takaisin artikkelit sivulle

 
 

Ruokamessut 2003  -   Artikkelit

 
 Messulehtiartikkeli: Ojalan Pakari
 
Ojalan Pakari leipoo nisua neljännessä polvessa

Kauhajokelainen Ojalan Pakari leipoo nisua jo neljännessä polvessa ja
vuosikymmenten kuluessa yritystoimet ovat laajentuneet kahvilakonditorioiden
ja seurusteluravintolan muodossa. Ojalan Pakarin leipomo,
kahvilakonditoriamyymälä ja seurusteluravintola Janoinen Leipuri ovat
Kauhajoella. Lisäksi Vesa Ojalan johtamalla kommandiittiyhtiöllä, on Hanna
ja Kerttu nimiset kahvila-konditoriamyymälät Seinäjoella ja Kurikassa.
Ojalan suvun yrittäjätoiminta käynnistyi Nikolai ja Johanna Ojalan toimesta
1918. Nykyisin yritys työllistää 20-30 työntekijää, vuodenajasta riippuen.
1885 syntynyt Nikolai Ojala hankki leipurinoppinsa Turussa.
Kisällitutkinnon hän suoritti työväenopistossa ja hankki
ammattipätevyyttä Saksan Hampuria myöten. Hieman yli 20-vuotiaana, Nikolai
Ojala kiersi maata leipurinkisällinä, päätyen Kauhajoen Päntäneelle, josta
myöskin päätti, paikan sopivaksi todettuaan, etsiä työtä. Paikallisten
kauppiaiden Knuuttilan ja Peltosen toimesta töitä löytyikin ja pian
kauppiaskaksikko alkoikin kisailla Ojalan palveluista, havaittuaan hänen
ammattitaitonsa. Päntäneellä Nikolai tapasi "Amerikan lesken", Johanna
Wegeliuksen, joka eli poikansa Einon kanssa. Nikolai ja Johanna
vihittiin1910 ja vapaussodan jälkeen Ojalan perhe muutti Kauhajoen
Aronkylään. Oman yrittäjätoimintansa Nikolai käynnisti 1918.
Yritystoiminnan todellisena innoittajana toimi vaimo Johanna, joka
tarmokkuudellaan hankki jauhot sekä muut tykötarpeet, saaden myöskin
Nikolain uudelleen "nisujen pariin".

Vuonna 1923 Ojalat ostivat Kauhajoen kirkonkylästä, Hurmeen liiketalon,
jonka naapuriksi tuli Kansallispankki. Näin syntyikin N. Ojalan
Leipurinliike, jonka leipomossa ahersi myöskin Eino. Usein leipomossa oli
apuna myöskin leipurinkisällejä, joilla oli omaperäiset lempinimet, kuten
Viinapiirakka, Porinjukka, Vaasankiho, Pitkänen ja Salonpuro.
Toisen maailmansodan sytyttyä tarvikkeiden saanti vaikeutui, joten liike
oli jonkin aikaa suljettuna. Tarkkojen mittojen mukaan valtiolle leivottiin
talvisotaan, neliskanttista ruisleipää, jotka pakattiin rintamalle
vietäväksi. Oman liikkeen myyntiin valmistettiin samanaikaisesti tuotteita,
kun tarvikkeita oli riittävästi saatavilla. Nikolai valmisti leipomuksia
myös asiakkaiden omista raaka-aineista.

Huhtikuussa 1950 N. Ojalan Leipurinliike avattiin jälleen täydellisesti ja
apuna olivat tyttäristä vanhin Helga ja nuorin Raili sekä oppipoikana Jussi
Myllyniemi. Eino oli perustanut jo oman leipomon Kuortaneelle. 50-luvulla
liike muutti kaksi kertaa nimeä. Ensin Helgan pitäessä liikettä, nimenä oli
T:mi N. Ojalan Leipomo ja vuosikymmenen lopulla, Einon omistaessa liikkeen,
nimenä oli Ojalan Leipomo. Sittemmin yritys 6.6.1966 siirtyi, Einon
nuorimmalle pojalle, Sepolle. Kolme vuotta myöhemmin yritys siirtyi
Päntäneentien varteen ja vuonna 1971 yrityksen myymälä aloitti Topeekan
varrella, nykyistä liiketaloa vastapäätä. 1986 yrityksen myymälätilat
siirtyivät nykyiselle paikalleen, Topeekan vastakkaiselle puolelle.
Kahvio-konditorian Seinäjoelle yritys perusti 1992 ja Kurikkaan yhdeksän
vuotta myöhemmin. Terassin kanssa 150 asiakaspaikkaa käsittävä
seurusteluravintola, Janoinen Leipuri avasi ovensa Kauhajoen keskustassa
2002. Kaupungin keskustassa sijaitsevan Ojalan Pakarin liiketalossa on
kaikilta osin A-oikeudet ja yrityksen vastuullisena yrittäjänä toimii Vesa
Ojala ja äänettömänä yhtiökumppanina, nuorempi veli, Ville. Ruokamessujen,
Syöminkien yön tapahtumien aikaan, Ojalan Pakarin liiketalo hemmottelee ja
palvelee janoisia ja suolaisen- sekä imelännälkäisiä asiakkaitaan aamukahteen
saakka.