banneri







  Takaisin lehdistötiedotteet     sivulle
 

 
 

Ruokamessut 2003  -   Lehdistötiedotteet

 
 Esa Härmälä, avajaispuhe
 
Esa Härmälä
MTK:n puheenjohtaja

Kauhajoen Ruokamessut 5.9.2003

(julkaistavissa klo 13.00)

Ruoka on messun väärti

Ruoka on elämän perusedellytys, jokapäiväinen leipämme. Hyvä ruoka on yksi aidoimmista nautinnoistamme. Ruoka on kulttuuria, kansallisomaisuuttamme, jota vaalimme, kehitämme ja jalostamme ajassa perinteitä ja raaka-aineiden ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Ruoka, sen valmistaminen ja tuottaminen on myös monen ammatti ja tärkeä elinkeino. Ruoan kasvattaminen ja jalostaminen ovat luontevin tapa säilyttää ja edistää maaseudun elinvoimaa, hoitaa maaseutumaisemaa ja houkutella pitäjiin muutakin toimeliaisuutta.

Kauhajoen Ruokamessut ovat löytäneet ruoan kaikki merkitykset ja antaneet ruoalle arvoisensa aseman ja pääroolin. Hämes-Havusessa on helppo aistia innostus, osaaminen ja ammattitaito, jolla hyvistä ja luotettavista raaka-aineista valmistetaan kaikkia aisteja hiveleviä elämyksiä. Täällä vainioiden keskellä on helppo nähdä, mistä ruoka on kotoisin. Tällaisia ruoan ”oopperajuhlia” tarvitaan, jotta muistamme oman ruoantuotantomme arvon ja merkityksen. Ruokamessut on myös kunnianosoitus ruoan ammattilaisten osaamiselle ja ammattitaidolle. Hyvä ruoka on messun väärti.

Kauhajoen ruokamessut edustaa valtaosaltaan pienimuotoista elintarvikkeiden jatkojalostusta. Pienyrityksillä on oma tärkeä tehtävänsä suomalaisen elintarviketalouden osana. Pienyritykset tuottavat kuluttajille persoonallisia alueellisia vaihtoehtoja suurten elintarvikevalmistajien valtakunnallisen tarjonnan rinnalle. Molempia tarvitaan, jotta elintarviketuotanto säilyy moni-ilmeisenä, elinvoimaisena ja kuluttajia kiinnostavana. Elintarvikkeiden jatkojalostus on tuonut monelle maatilalle kipeästi kaivattua lisäarvoa ja parantanut taloudellista kannattavuutta.

Elintarviketalouden haasteet kovenevat

Täällä Kauhajoella katseltuna elintarviketalous näyttää elinvoimaiselta ja tulevaisuuteen luottavalta. Suomen elintarviketalous onkin selvinnyt odotettua paremmin Euroopan unionin jäsenyyden ja yhteismarkkinoiden paineessa. Suomalaiset kuluttajat ovat halunneet ostaa suomalaisia elintarvikkeita ja ovat luottaneet niiden laatuun koko Eurooppaa ravistelleiden ruokakriisien aikanakin. Mutta haasteet jatkuvat ja kovenevat.

Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistus, jota komissio parhaillaan pukee toimintaohjeiksi, panee suomalaisen maatalouden toimintaedellytysten palikat uuteen uskoon. Jälleen kerran viljelijät ja kotieläintuottajat joutuvat suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja tuotantoaan tietämättä, mitä uudistukset käytännössä tilan toiminnassa merkitsevät. Ja kuitenkin maatalouspolitiikka ratkaisee koko toiminnan mielekkyyden. Viljelijän koko palkka on poliittisten päätösten varassa. Tuotteiden, viljan, maidon, lihan tai kananmunien myynnillä pystyy eurooppalaisella tuottajahintatasolla kattamaan hädin tuskin muuttuvat kustannukset.

Suomi on koko EU-jäsenyytensä ajan koettanut vakuuttaa komissiolle ja muille jäsenmaille, että keskieurooppalaisille oloille suunniteltu maatalouspolitiikka ei sellaisenaan sovellu tänne EU:n koilliseen kolkkaan, jossa ilmasto aiheuttaa pysyvän kilpailuhaitan. Suomi onkin saanut joitakin myönnytyksiä, mm. luvan maksaa omista rahoistaan kansallista maataloustukea tasoittamaan kannattavuuskuilua eurooppalaisiin maatiloihin verrattuna. C-alueella Pori-Imatra linjan pohjoispuolella on komissiolta saatu valtuudet maksaa pitkäaikaista kansallista tukea viljelijöille. Eteläisen Suomen tukivaltuudet sen sijaan ovat katkolla tämän vuoden lopussa. Suomen neuvottelut valtuuksien jatkosta ovat kesken.

Koko Suomen elintarviketalouden kannalta on äärimmäisen tärkeää, että hallitus onnistuu neuvotteluissaan. Eteläisen Suomen tukivaltuuksien jatko mahdollistaisi elintarvikeketjun tasapuolisen ja tasa-arvoisen kohtelun koko maassa. Ilman sitä kotimaisen elintarviketeollisuuden raaka-ainepohja rapautuu ja maataloustuotanto eteläisestä Suomesta vähitellen näivettyy pois.

Itälaajentuminen kiristää markkinoita

Euroopan unionin itälaajentuminen tuo jäsenmaiden joukkoon useita suuria elintarviketuottajamaita. Hintataso ja sitä kautta tuotantokustannukset näissä maissa ovat selvästi halvemmat kuin vanhoissa jäsenmaissa. On varmaa, että kilpailu elintarvikemarkkinoilla kiristyy. Erityistä huolta tuottaa samanaikainen kaupan keskittyminen ja kaupan omien tuotemerkkien yleistyminen. Pirkan tai Reinbown taakse on helppo kätkeä tuote, joka on valmistutettu halvan työvoiman maassa ja sen maan raaka-aineista. Kaikki tämä on poissa kotimaiselta alkutuotannolta ja elintarviketeollisuudelta. Alkuperää ei tarvitse ilmoittaa kuin tuoreissa kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa sekä naudanlihassa.

Kuluttajat eivät voi varmistua elintarvikkeen alkuperästä, vaikka haluaisivatkin suosia kotimaista. Kuluttajajärjestöt ovat vedonneet niin kotimaiseen teollisuuteen kuin kauppaankin alkuperän vapaaehtoisesta merkitsemisestä elintarvikepakkauksiin. Se olisi reilua peliä kaikkien kannalta.

Suomalaisten kannattaa syödä suomalaista

Elintarviketalous tarvitsee poliittisten päätösten takana olevat toimintaedellytykset mutta myös kysyntää ja kulutusta. Ilman asiakkaita ei mikään tuotanto tule toimeen. On monta hyvää syytä, miksi suomalaisten kannattaa syödä omassa maassa tuotetta ruokaa ja elintarvikkeita. Vähäisin syy ei ole laatu ja sen eteen tehty pitkäjänteinen työ koko elintarvikeketjussa pellolta pöytään. Suomessa on järjestelmällisesti rakennettu jäljitettävää laatuketjua lannoite- ja rehuteollisuudesta, maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta aina kauppaan ja kuluttajalle asti. Mukana laatuketjussa ovat myös elintarviketutkimus ja -valvonta.

Tällainen koko toimijaketjun strategia ja ponnistus yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi on ainutlaatuista maailman ruokamarkkinoilla. Kaikki tämä työ tehdään, jotta suomalainen kuluttaja voisi luottaa oman maansa elintarvikkeisiin ja jotta oma elintarviketaloutemme saisi laadusta kilpailuedun kotimaisen kuluttajan valinnoissa maailmanlaajuisilla vapailla elintarvikemarkkinoilla.

Meille suomalaisille hyvä turvallinen ruoka on aina ollut niin itsestään selvää, ettemme välttämättä muista, miten paljon työtä ja ammattitaitoa sen takaamiseksi tarvitaan. Paras tapa tukea ja kannustaa kotimaista elintarviketuotantoa on muistaa sen tuotteet omissa valinnoissa niin vähittäiskaupassa kuin suurtalouksien hankinnoissakin.
Ruoka pyörittää alueiden taloutta

Elintarvikkeilla on suuri merkitys etenkin alueiden taloudessa. Ruokaa syödään joka päivä. Sen tuottaminen työllistää 250 000 suomalaista metalli- ja kemianteollisuudessa, maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja kuljetuksessa. Koko elintarvikeketjun merkitys kansantaloudessa on 10-15 %.

Elintarvikkeiden vähittäiskaupassa on meneillään raaka kilpailu, kun suuret maailmanlaajuiset kauppaketjut ovat rantautuneet Suomeenkin. Kilpailu tekee yleensä hyvää, tehostaa toimintaa ja alentaa hintoja. Tästä on kuluttajalle selkeää hyötyä. Mutta jos kaupan kilpailu on pelkkää hintakilpailua, kaikki kärsivät. Kuluttaja huomaa sen ennen pitkää valikoimien supistumisena, ruoan alkuperä hämärtyy eikä laadussa enää välttämättä oteta huomioon kansallisia erityistarpeitamme sen enempää ravitsemuksen kuin makutottumustenkaan puolesta.

Kotimaisilla kaupan ketjuilla olisi nyt tuhannen taalan paikka erilaistua ja ottaa konseptikseen terve isänmaallisuus, olla leimallisesti kotimaisten elintarvikkeiden myyntikanavia. Samalla toivoisi kaupan mahdollisimman laajasti osallistuvan myös alueellisen kehityksen tukemiseen suosimalla valikoimassaan oman alueen pienimuotoisia elintarvikeyrittäjiä tarjoamalle niille hyllytilaa ja markkinoille pääsyn mahdollisuus. Kauppiaalla voi olla suuri vaikutus maakunnallisen me-hengen synnyttämiseen omalla alueellaan.

Täältä Kauhajoen ruokamessuilta lähdemme kotiin pussit ja kassit täynnä kotimaisia ja maakunnan herkkuja. Täällä on helppo suosia suomalaista. Toivottavasti nämä elämykset nostavat meissä kuluttajissa tunteen yhteisestä asiasta. Oma ruoka on meidän kaikkien yhteinen hyvä. Suomalainen ruoantuotanto - niin pienimuotoinen kuin isompien tuotantolaitostenkin - säilyy ja menestyy vain, jos me sitä yhdessä haluamme ja osoitamme sen käyttäytymisellämme ja toiminnallamme. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikki mukaan ja "talvisodan henkeä".